Miten tähän on päädytty?

Olen mielestäni aina ollut suhteellisen huolellinen raha-asioissani. Viikko- tai kuukausirahaa en koskaan kotona saanut, vaan aina kun oli tarvetta. Tämä toisaalta vastuutti myös tarkkailemaan omia menojaan, mihin raha kuluu, osaisinko selittää äidille jos hän asiaa kysyisi. Tällaista tilannetta ei koskaan tullut vastaan.

Omilleni muutin 19-vuotiaana, ja siinä mielessä olin onnekas, että takuuvuokrarahat sain äidiltä, kuten myös suurimman osan lapsuudenkotini huonekaluista, astioista yms. sillä äitini muutti kihlattunsa kanssa yhteen vain joitain kuukausia muuttoni jälkeen. Asuin kimppakämpässä yläasteaikaisen ystäväni kanssa, ja tein töitä pikaruokalassa, jossain vaiheessa kahdessakin. Rahaa oli, vaikka elämäntyylini ei todellakaan ollut säästäväinen. Onnistuin kuitenkin jossain vaiheessa olemaan kuukauden vuokraosuudessani edellä. Niihin aikoihin aloitin vapaaehtoisen eläkesäästämisen, osittain miehen kannustuksesta jota silloin tapailin. Säästösumma oli 100€ ja perustelu tälle oli se, että tuon verran työkaverini kuluttivat tupakkaan kuukaudessa (hyvin konservatiivinen lasku tosin) kuukausittain. Huolimatta siitä, että työkaverini asuivat edelleen kotona, ja tienasivat suunnilleen saman verran kuin minä, he usein valittivat että rahat olivat loppu ennen palkkapäivää...mystisesti kuitenkin tupakkaan löytyi aina rahaa. Varmasti minulla siis olisi varaa säästää tuo summa kuukausittain johonkin järkevämpään.

Hiukan tämän jälkeen aloittelin myös ASP-säästämistä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut fiksumpaa aloittaa suoraan ASP ja unohtaa tuo vapaaehtoinen eläke.

Jossain tässä välissä mukaan tuli nuo rahastot (olen siis sijoittanut kahteen Nordean rahastoon), joihin vitsinä/kokeilumielessä sijoitin noin 150€ omaa pääomaa (kuulostaapa hienolle), ja 150€ pitkävedosta saaduilla rahoilla. Pitkäveto skenaario oli siis sellainen, että silloinen mieheke oli intohimoinen jääkiekkofani, ja osui hyvin usein oikeaan vedoissaan. Itse en lätkää kuitenkaan jaksanut katsella, joten hän ajatteli tehdä minulle siitä mielenkiintoisempaa tekemällä myös minulle satunnaisia pitkävetokuponkeja. Usein niin, että jos hän oli varma että ottelun Rusettiluistelijat-Kuviokellujat voittaisi rusettiluistelijat, hän teki itselleen kupongin rusettiluistelijoiden puolesta, ja minulle kupongin kuviokellujien puolesta. Näin ollen jos hän oli väärässä, minä hyödyin, ja usein hyvillä kertoimilla. Sain siis kaikki voitot noista vedoista, hän otti itselleen vain alkuperäisen panoksen. Oikeasti rahaa tuli enemmänkin kuin tuo 150-200 euroa sen vuoden aikana kun tapailimme, mutta noita rahoja käytin myös Englannin reissuun ja uuden kameran ostoon.

Rahatilanteeseni tuli merkittävä muutos, kun kämppikseni muutti yllättäen pois (noin kuukauden varoitusajalla). Vuokra tuli siis kokonaisuudessaan maksettavakseni, kuitenkin säästöjä onneksi oli, joten en velkakierteeseen ajautunut. Muutin joidenkin kuukausien päästä pienempään asuntoon, ja noin 3 kuukautta sen jälkeen talouteeni merkittävästi vaikuttanut tapahtumaketju saavutti kriittisen pisteen ja velkasopan keitto alkoi. Sairastuin nimittäin vakavaan masennukseen.

Noilta ajoilta tuo 6600 euron velka nykyiselle avopuolisolle on syntynyt. Hän lainasi minulle rahaa vuokraan, muihin laskuihin ja ihan peruselämiseen kun odottelin kelan yms. hitaiden rattaiden pyörivän päätösten kanssa. Miksi en sitten maksanut velkoja kun rahaa tuli? En todellakaan tiedä, enkä muista oliko jotain mikä tämän esti. Tuossa velkasummassa on myös matkoilta kertyneitä kuluja, alunperinhän summa sovittiin joitain vuosia sitten tasan 10 000 euroksi. Jonkin verran sitä olen siis onnistunut lyhentämään, olen kuitenkin ehtinyt toisen vakavan masennusjakson sairastaa tuon jälkeen, joka jälleen vaikutti tuloihini merkittävästi.

Tällä hetkellä kuitenkin pyyhkii ihan kivasti. Opiskelen kuntoutusrahalla ja työskentelen lähes kokopäiväisesti. Koulu on hieman vielä retuperällään, mutta raha-asioista murehtiminen on vähentynyt. Nyt kuitenkin on aika siirtää katse tulevaan, kohti velatonta elämää ja varallisuuden kartuttamista, jotta velkaa ei enää pääse kertymään jos ja kun masennus joskus myöhemmin elämässä uusii.